sienimaanikon tunnustukset

Heipä hei!

Teen parhaillaan surutyötä pitkään palvelleen tietokoneeni (jonka nimesin Pipsaksi, btw) vuoksi. Läppäri on uskollisesti reissannut mukanani yli neljän vuoden ajan ja käynyt kanssani mm. Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja eri puolilla Eurooppaa. Pipsa on kesän mittaan alkanut tilttailla miten sattuu, eikä ajatus kuvien lataamisesta tälle koneelle juuri houkuttele, sillä en tiedä näkisinkö noita kuvia enää koskaan. Ehkä Pipsa siis lähiviikkoina pääsee ansaitulle levolle tietokoneiden taivaaseen, jossa piuhat kiiltelevät eikä kovalevytila lopu koskaan kesken.

Nimetyn tietotekniikan ihmeellisestä maailmasta sieniin. Nyt jos koskaan kannattaa lähteä metsään kori kourassa! Olen viimeisen kuukauden aikana syönyt niin paljon sieniä ja mustikoita, että pelkään jo hiustenlähdön uhkaavan.

Sanomattakin lienee selvää, että viime viikkoina on tullut tehtyä yhtä sun toista herkkua sienistä: muhennosta, risottoa, keittoa ja neljää erilaista piirakkaa noin alkajaisiksi.

Edellisen piirakan tein eilen, ja siitä tulikin kerrassaan mainiota. Piirakkaan käytin itse viime viikonlopun saaliin, joka koostui lähinnä mustatorvisienistä, voitateista ja lampaankäävistä. Myös suppilovahverot, kantarellit ym. käyvät varmasti hyvin.

Pahoittelen, nälkäiset suut ehtivät paikalle ennen kameraa.. :D

Sieni-pekonipiirakka

Pohja:

100g voita (huoneenlämpöisenä)

0,5 dl perunajauhoja

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 dl juustoraastetta (esim. mozzarella- tai pizzajuustoseos)

0,5 dl kylmää vettä

n. 1 tl timjamia silputtuna (myös kuivattu käy)

suolaa

Täyte:

1 keskikokoinen sipuli

1 pkt pekonia

n. 1 litra metsäsieniä

1 prk creme bonjour cuisine -fraichea (maku sipulisekoitus)

3 munaa

2 dl juustoraastetta

mustapippuria

timjamia

1. Keitä esivalmistelluista sienistä pannulla suurin osa nesteestä pois. Lisää sitten pilkottu sipuli sekä kuutioitu pekoni. Paista kunnes pekoni on kypsää ja nosta seos pannulta.

2. Valmista pohja: lisää pehmenneeseen voihin juustoraaste. Sekoita jauhot keskenään. Siivilöi voi-juustoseokseen jauhot, sekoita. Lisää mausteet, sekoita kylmä vesi nopeasti taikinaan. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle.

3. Riko munat kulhoon. Sekoita mukaan fraiche ja mausteet.

4. Levitä pohjan päälle ensin pekoni-sieni-sipuliseos. Ripottele päälle juustoraaste. Kaada lopuksi päälle fraiche-munaseos.

5. Paista piirakkaa uunin keskitasolla 200c: ssa n. 40 min.

Vihreää viiniä

Viikonloppukylässä ollut veljeni kehoitti minua maistamaan vinho verdea. MIKSI kukaan ei ole kertonut minulle moisesta kesäjuomien kuningattaresta koskaan aikaisemmin!?

Vihreä viini (port. vinho verde) on Luoteis-Portugalissa valmistettava viinityyppi. Yleisin ja tunnetuin vihreistä viineistä on valkoviini, mutta Portugalissa valmistetaan myös vihreää puna- ja roséviiniä.

Vihreät viinit ovat maultaan kevyitä, pehmeän happoisia ja usein hieman poreilevia, väriltään hieman keltaiseen tai vihreään vivahtavia. Ne nautitaan nuorina, yleensä noin vuoden ikäisinä ja tarjoillaan erittäin kylminä. Alkoholipitoisuus on alhaisempi kuin viinien yleisesti. Vihreä viini sopii erityisen hyvin salaattien ja muiden kevyiden ruokien kanssa, sekä seurustelujuomaksi.

Nimensä vihreä viini on saanut siitä, että rypäleet poimitaan hieman raakoina. Portugalinkielinen nimi, vinho verde, tarkoittaakin suomeksi sekä vihreää että raakaa viiniä.

Vinho Verde on vähän kuin kuohuviinin ja kuivan siiderin risteytys. Alkoholia kyseisessä viinissä on yleensä alle 10%. Viini on kevyesti kuplivaa, ei läheskään samalla tavalla "hyökkäävää" kuin kuohuviinit, muttei myöskään yhtä voimakasta kuin valkoviinit yleensä.

Jos pidät kuivahkosta tai rutikuivasta siideristä tai kuohuviinistä, tai valkoviinistä yleensä, suosittelen lämpimästi! Ei ole edes kallista. Yksi ihan mainioksi koettu vinho verde on Gazela. Gazela on myös toistaiseksi kokeilemistamme vinho verdeista kuivin (kuivaa sen olla pitää!).

Itse nauttisin vihreän viinini mieluiten kevyiden kesäruokien kanssa - tai sitten sellaisenaan. Toimii varmasti myös juhannusrientojen viinivalintana. ;)

Siispä, pirskahtelevaa juhannusta!

(Kursivoidut kohdat lainattu wikipediasta)

Ei ole liian myöhäistä! Ei ole!

... nimittäin julkaista korvasienikeiton ohjetta.

Ihan oikeasti, kyllä mä tein tätä silloin kun vielä oli korvasienikausi. Ehkä jossain ihan pohjoisessa vielä on?? Äh.

Korvasienet on ihania, mutta ah-niin-suuritöisiä. Tai siis lähinnä se ryöppääminen. Mutta! Jos siitä selviää, saa ihan taivaallista keittoa. (Ryöppäysohje esim. täällä.)

Aromikas korvasienikeitto

(ohje muokattu anopilta, joka on ottanut sen jostain lehdestä? nimim. hyvä muisti)

3 dl korvasieniä (esikäsiteltyjä!!!)

2 rkl öljyä

1 salottisipuli

3 rkl vehnäjauhoja

8 dl kasvislientä

150 g sulatejuustoa

1 dl kuohukermaa

1-2 tl tuoretta timjamia silputtuna

1-2 tl rakuunaa

n. 1/2 rkl sherrya (tai sitruunamehua)

1. Kuullota pilkottu sipuli kevyesti öljyssä
2. Lisää korvasienet ja vehnäjauho, ruskista kevyesti
3. Lisää esikuumennettu kasvisliemi sekä sulatejuusto
4. Anna hautua n. 15 min.
5. Lisää yrtit & kerma ja anna hautua pari minuuttia
6. Lisää sherry tai sitruunamehu juuri ennen tarjoilua
7. Koristele timjaminlehdillä ja nauti sherrytilkan kera.

Ensi kerralla ajantasaisempaa juttua. Lupaan. :D

Mysli. Mikä ihana tekosyy.

Kääk! Kesätöihin ryhtyminen on ollut minulle aina hankala juttu - siihen kun kestää vähäsen totuttautua, ettei olekaan enää akateemisesti vapaa. Nyt kuitenkin alkoi jo neljäs viikko hommissa, ja alkaa helpottaa, vaikka olenkin ekaa kertaa ikinä töissä virka-ajalla (nimim. ikuinen kolmivuorotyöläinen).

Yksi juttu on kuitenkin kantanut minua työpaikalla - ainakin lounaaseen asti. Itsetehty ja yön yli lionnut mysli. Ei pääse nälkä yllättämään kun aloittaa päivänsä fiksusti!

Kuulin ensimmäisen kerran termin birchermysli lueskellessani hyvä terveys -lehden reseptiosiota. Nimi tulee kaiketi myslin kehittäjältä Maximilian Bircher-Benneriltä ja pienen googlettelun jälkeen arvelisin, että birchermysli on nimenomaan valmiiksi lionnutta mysliä. Ainakin oma vatsani tykkää, kun aloitan aamuni valmiiksi pehmenneellä kuitupläjäyksellä.

Birchermysli

Pohja:
Spelttihiutaleita (tai kaurahiutaleita)
Vehnärouhetta tai vehnäleseitä niin, että hiutaleita on annoksessa noin 3/4 ja rouhetta tai leseitä 1/4 (eli esim. neljän desin annoksesta kolme desiä hiutaleita)

Lisäksi:
Rusinoita maun mukaan
Kuivattuja, pilkottuja aprikooseja maun mukaan
Hasselpähkinöitä rouhittuna tai pilkottuna
Kurpitsansiemeniä

Vettä
Puolikkaan appelsiinin mehu per annos
Maustamatonta jogurttia
Hunajaa
Vehnänalkioita
(Tuoreita hedelmiä tai marjoja maun mukaan, esim. omenaa tai mansikoita)

Valmistus:
1. Sekoita pohjan ainekset, pähkinät, siemenet, aprikoosit ja rusinat keskenään kuivaksi mysliseokseksi. Seosta voi tehdä isomman satsin kerrallaan ja säilyttää purkissa.
2. Illalla ennen nukkumaan menoa purista aamiaiskulhon pohjalle puolikkaan appelsiinin mehu, lisää toinen mokoma viileää vettä. Sekoita haluamasi aamiaisannoksen verran mysliseosta nesteeseen, peita kulho kelmulla ja laita jääkaappiin yön yli.
3. Aamulla sekoita mysliin jogurttia, hedelmiä tai marjoja ja halutessasi hunajaa. Ripottele päälle n. 1 rkl vehnänalkioita.

Kuvausaamun versioon osui pilkottuja tuoreita mansikoita. Hyvää oli!

P.S. Mysliä voi luonnollisesti varioida ihan loputtomiin. Uusin suosikkini on "trooppinen" mysli, johon tulee edellä ensiksi mainitun pohjan lisäksi kookosrouhetta, rusinoita, kuivattua ananasta, hasselpähkinää, parapähkinää ja banaanilastuja. Nami!

Viineistä ja vähän muustakin

Alkuvuoden Etelä-Amerikan matkaan on hyvä palata vähitellen. Silloin tulee samalla muisteltua, ja etenkin makusteltua sitä, mitä matkalla tulikaan puuhanneeksi.

Kävimme Chilen lisäksi Argentiinan puolella, Medozan maakunnassa. Paikka sijaitsee noin kahdeksan tunnin bussimatkan päässä Santiagosta, Andien toisella puolella. Andien ylittäminen bussilla oli veikeää puuhaa, mutta Chilen ja Argentiinan välisellä rajalla oli ihmeellisen tiukka meininki. Bussimatka saattoi rajanylityksen takia venyä useita tunteja.

Mutta mennäänhän siihen olennaiseen, eli viineihin. ;) Medoza on Argentiinan viinimaakunta, ja alueen turismi on melko viinivetoista. Tosin alueen suurin kaupunki, myös Medoza nimeltään, oli oikein viehättävä pienehkö kaupunki, johon tutustumista voin suositella kaikille siellä suunnalla heiluville.

Kävimme "bikes and wines" -kiertueella. Käytännössä se tarkoitti sitä, että matkasimme paikallisbussilla kaupungista kauas taajamaan, vuokrasimme pyörät viinipyöräilyyn erikoistuneelta firmalta - ja ei kun maistelemaan.

Fillaroimme yhteensä neljälle viinitilalle joilla meille tarjottiin tutustumiskierros ja viinimaistiaisia. Yhdellä tilalla tuli lounastettuakin.

Oli kiehtovaa nähdä silmänkantamattomiin viiniköynnöksiä, laskeutua viileisiin viinikellareihin ja maistella täyteläisiä viinejä. Mendozassa on melko lämmin ympäri vuoden, ja alueen ykkösrypäle on Malbec - joka muuten on ollut oma suosikkirypäleeni punaviineissä jo pitkään. Malbec on täyteläinen rypäle, joka tarvitsee paljon aurinkoa - pitkän kypsymisprosessin takia mendozalaiset viinit ovatkin usein muita hieman alkoholipitoisempia.

(...sitten rapsuteltiin vähän viinitilojen vahtikoiria...)

Lopuksi vielä viinivinkki:

Kaikki tilat joilla kävimme toimittivat joko paikallisesti, amerikkaan tai harvoihin euroopan maihin - yksikään ei suomeen. Alueella sijaitsee kuitenkin myös Trapichen viinitila, joka harmikseni oli juuri fillarointipäivänämme kiinni. Trapichen sauvignon blanc -valkoviini nimittäin on jo pidempään ollut yksi suosikkivalkkareistani. Erinomainen esimerkiksi risottoviininä -testattu on. Eikä hintakaan ole yhtään hullumpi. Linkki alkon sivuille tässä.

Niin, ja erinomaista vappua!

se aika vuodesta

Se aika vuodesta on taas täällä. Mämmi- ja munarikasta pääsiäistä kaikille!

hiusevoluutio

Kuontalossani on tapahtunut kevään mittaan kummia. Ei nyt ehkä ihan niin kummia kuin joskus kokeellisimpina vuosina, mutta... no kummia kumminkin.

Todistusaineisto:

Tammikuu 2011

 

Maaliskuu 2011

Huhtikuu 2011

(jjjjjäätäviä kuvia, mutta keskitytään nyt siihen tukkaan)

Vuosituhannen karsein juurikasvu vaihtui kuin vaivihkaa tuollaiseksi, hmm.. saako hiuksista käyttää termiä murretun värinen? Ja otsis! Se teki comebackin.

Oodi luottokampaajalle: omani tietää mitä tarkoitan kun toivon tukastani "vähän kupariin taittavaa mut ei sillee selkeesti". Toisin kuin ystäväni kampaaja, jolle esitetty vastaavanlainen pyyntö toi kuulemma lopputuloksena blondin jossa on muutama kirkuvanpunainen palkkiraita. Et sillai.

Uunipastan ihmeellinen maailma

Pyrin syömään viikot melko spartalaista kuria noudattaen. Olen esimerkiksi siirtynyt syömään viikolla lähinnä kasvisruokaa. Lisäksi jätän jälkkärit, vaalean leivän sun muut suosiolla viikonlopulle. Mutta viikonloppuisin, silloin ei tarvitse mennä niin justiinsa. Viikonloppuna voikin valmistaa esimerkiksi salamiuunipastaa neljällä juustolla. Neljällä. Mutta voi hyvänen aika, on se hyvää.

Saimme tuokio sitten anopiltani lahjaksi Gino D'Acampon keittokirjan Fantastico! - Modernia italialaista ruokaa, joka on näemmä saanut vuonna 2008 vuoden italialaisen ruoan keittokirjan World Gourmand -palkinnon. Kirja onkin puolillaan mitä herkullisimpia reseptejä, joista monia tulen varmasti vielä kokeilemaan. Myös sunnuntain uunipastan ohje oli kirjan ohjeesta mukailtu.

Pennette al forno eli uunipastaa juusto-salamikastikkeessa 

(ohje mukailtu Gino D'Acampon reseptistä)

Annoksesta tulee iso lasagnevuoallinen pastaa eli 4-6 hengen annos

Ainekset:
500g penne rigate -pastaa
(suolaa)
80g voita
150-200g tuorejuustoa
100g homejuustoa (itse käytin Auraa)
100g mozzarellaraastetta
n. 1dl huoneenlämpöistä kevyt- tai täysmaitoa
150g italialaista salamia kuutioituna
n. 3-5 rkl hienonnettua, tuoretta basilikaa (alkup. ohjeessa silopersilja)
n. 70g vastaraastettua parmesaanijuustoa
mustapippuria
(+ halutessasi suolaa)

Valmistus:
1. Keitä pasta kiehuvassa, runsaassa vedessä suolan kanssa isossa kattilassa lähes kypsäksi. Älä kypsennä liikaa, sillä kypsyminen jatkuu pastan mennessä uuniin.
2. Valuta pasta ja kumoa se takaisin kattilaan. Sekoita huolellisesti pastan joukkoon kaikki juustot, parmesania lukuun ottamatta.
3. Lisää maito seokseen vähitellen sekoittaen seosta samalla
4. Hämmennä seosta miedolla lämmöllä kunnes juustot ovat sulaneet ja seos sakean kermaista.
5. Lisää seokseen salami, mustapippuria, hienonnettu basilika ja tarvittaessa suolaa.
6. Lämmitä uuni 175c asteeseen
7. Lusikoi seos suureen uunivuokaan (esim. 35x20cm), ripottele pinnalle parmesaani ja paista uunin keskiosassa n. 15-20 min kunnes pinta on rapsakka ja kullanruskea.
8. Tarjoile heti

HUOM! Ruokaan voi käyttää lempparijuustoja maun mukaan. Ruoan kanssa voi kokeilla esimerkiksi erilaisia homejuustoja, cheddar-raastetta mozzarellan sijaan jne.

Perheen pahin juustonarkki haistoi raaka-aineet ja istui kärsimättömänä pöydän vieressä kun vuoka tuotiin uunista... :)

Ruoasta tuli tuhtia ja ihanaa, ja jäi sitä ylikin. Taidan siis luistaa spartailaisesta maanantaista hieman ja hilpaista keittiön puolelle luksusmaanantailounaalle. ;)

kuumaa kamaa|kuumaa kanaa

Torstai on aina ihan paras hesaripäivä, sillä se on ruokatorstaipäivä! Eilisessä hesarissa oli juttu hot wingseistä.

Kuopiossa hot wingsejä saa Bierstubesta. Jos olet kuopiossa tai aikeissa piipahtaa, suosittelen lämpimästi Bierstubessa käväisemistä! Paikka on ulkoa jokseenkin luotaantyöntävän räkälän oloinen, mutta sisällä on viehättävä mini-Saksa, josta saa jos jonkinmoista juomaa, naposteltavaa - ja oi voi, niitä hot wingsejä. Olen ymmärtänyt, että paikka tilaa hot wings -kastikkeensa tampereelta, samaisilta hesarin jutussakin mainituilta SiipiWeikoilta. Ja täytyy myöntää että tampesterilaiset ovat ihan oikeassa siipivillityksessään - ne nimittäin ovat ihan järkyttävän hyviä. Ja kyllä, niihin myös jää koukkuun.

Rohkeat (ja kärsivälliset) voivat myös kokeilla hesarin jutun ohessa ollutta reseptiä:

Tampesterin tuliset siivet (2 annosta)

1 kg raakoja, maustamattomia kanansiipiä
2 dl Texas Pete Hot Sauce -kastiketta tai Frank's Red Hot Wings -kastiketta
rypsiöljyä
0,7 dl juoksevaa margariinia
selleriä
porkkanoita
2 dl kermaviiliä
sinihomejuustodippi

 

1. Sekoita sinihomejuustodippi kermaviilin sekaan ja laita dippi jääkaappiin vetäytymään.

2. Asettele kanansiivet uuninpellille erilleen toisistaan. Valele ne rypsiöljyllä ja kypsennä 225-asteisessa uunissa 25 minuuttia, kunnes ne ovat hieman kutistuneita ja ruskistuneita.

3. Sekoita margariini ja siipikastike keskenään. Jos kastike on liian tulista, lisää margariinia, kunnes maku on sopiva.

4. Leikkaa porkkanat ja sellerit suikaleiksi. Nosta vetäytynyt sinihomejuustodippi pöydälle. Asettele porkkana- ja sellerisuikaleet lautasten reunoille, paistetut kanansiivet keskelle ja kaada siipikastiketta päälle 

(ohje HS.fi)

Itse taidan kokeilla wingsejä omassa keittiössä viimeistään siinä vaiheessa kun, ööö.. Bierstube on kiinni. Tai asun vähän kauempana siipiä tarjoilevasta keitaasta (tällä hetkellä kotiovelta siipien luokse kävelee noin viisi minuuttia).

 (kuvan lähde täällä)

konnichiwa!

Eilen vaatekaapissani toisensa kohtasivat suomalainen opiskelijanaikkonen ja japanilainen koulutyttö.

Kukkamekko hites (Chile), pitsipaita päällä Japanista, villatakki ja saappaat secondhand

Olimme elokuussa Japanissa häämatkalla, ja toin sieltä mukanani hauskan pienen pitsitopin, jollaisia näkyi siellä katukuvassa paljon. Maksimekkojen lisäksi. Jälkimmäisiä vielä enemmän, truth to be told.

Itseasiassa koko asuni voisi olla sikäläisen koulutytön asu, ainakin jos saappaat vaihtaisi polvisukkiin... mutta taitaa tuosta yleisestä habituksesta jotain muutakin vähän uupua. :D Pituus, se sentään on kohdallaan!

(ylipolvensaappaat olivat muuten lahja muuan huipputyypiltä, niiden tarinakin löytyy klikkaamalla tästä)

Santiago state of mind

Chilesta kotiutumisen jälkeen kamerani on ollut talviunilla (ja samaa voitaneen sanoa myös kameran omistajasta), joten samalla blogikin on hiljentynyt. Nyt kameran hihna ei tunnu enää liian raskaalta harteilla, joten mikäpä olisikaan parempi piristys keväisen räntäsateen keskelle kuin valokuvia kesäisestä Chilesta.

Etelä-Amerikassa oli keskikesä tammikuussa, kun siellä olimme. Santiagossa oli aivan täydellinen kesäsää, tarpeeksi lämmin - muttei liian. Vähän niinkuin suomen kesä parhaimmillaan saattaa olla.

Santiago oli lämminhenkinen kaupunki, ja sen asukkaat ovat käsittämättömän ystävällisiä ja avuliaita. Puhuin lähes koko reissun ajan espanjaa asioidessani kaupungilla, ja sikäläiset jaksoivat kärsivällisesti kuunnella puutteellista hablaamistani ja arvailivat (yleensä onnistuneesti) mitä yritin sanoa.

Varsinaisia turistinähtävyyksiä olikin vähän, mutta kaupunki, sen tunnelma, graffititaide, kulttuuri ja urbaanit puistot houkuttelivat väkeä puoleensa. Sai sieltä aika hyvää ruokaakin. ;)

Seuraa siis Santiagofiilistelyä.

 

 Oijoih.

Kävimme myös esimerkiksi Argentiinan puolella Mendozan viinialueilla, mutta juttua niistä sitten erikseen.

(sattuuko kukaan muuten tietämään, että mistäköhän lähtien bloggerin kuvaohjelma on alkanut kiertämään pystykuvia vaakatasoon? kiva juttu joo. murr.)

Empanadas, completos y italianos

Olemme asettuneet tällä viikolla majapaikkaamme, joka ei ole mikään ihan matalin. 15 –kerroksisen talon katolta löytyy mm. uima-allas, kuntosali ja sauna. Sijainti on sopivasti ydinkeskustan reunamilla, eli melko hyvien yhteyksien päässä.

Olemme ehtineet todeta, että Chileläiset ovat ystävällistä ja avuliasta porukkaa. Muista latinoista voidaankin olla montaa mieltä.. (vaihdossa lisäksemme on joitakin kymmeniä latinoja,lähinnä meksikolaisia tai brasilialaisia, ja yksi suomalainen.. :D)

Joka puolella on kulkukoiria. Olin pari ensimmäistä päivää ihan kauhuissani, sillä mielestäni kulkukoirat ja –kissat ovat suuri vääryys ihan kaikkialla. Sitten aloin katsella koiria tarkemmin; puhdasrotuisia (tai ainakin melkein), hyväkuntoisia, ja usein jopa hieman pulskeanpuoleisia! Osalla on yllään panta tai valjaat. Autoilijat myös väistävät tai tööttäävät, en ole vielä nähnyt autoilijaa joka yrittäisi vahingoittaa kadulla tallustelevaa koiraa. Mokomat loikoilevat puistoissa kaikki päivät. Ilmeisesti enemmistöllä on jokin paikka jossa käydä murkinoimassa ja pesulla. Mieheni näki jopa yhden koiran joka nukkui jalkakäytävällä, ja jonka viereen oli jätetty kasa koiranmurkinaa! En siis ole enää jaksanut olla kovin pahoillani katukoirien puolesta, vaikka yhä ajattelenkin että jokaisella koiralla pitäisi olla koti.

Empanadas (kuva täältä)

Chileläinen ruoka ei ole kovin ihmeellistä. Pääosin ruokalajit ovat tuttuja muistakin latinalaisen amerikan maista. Yleisimpiä chileläisiä ruokia, joita olemme ehtineet maistaa, ovat empanadat sekä completot ja italianot. Empanadat ovat suurehkoja pasteijoita, joiden sisällä voi olla esimerkiksi jauhelihaa, kananmunaa, juustoa, oliiveja jne. Niitä myydään lähestulkoon jokaisessa kaupassa ja kojussa. Chileläiset (tai ainakin Santiagolaiset) ovat ilmeisesti hodarikansaa. Completot ja Italianot ovatkin hot dogeja, joihin on lätkäisty päälle jos jonkinmoista täytettä (avokadoa, salsaa, majoneesia…).

Completo tai italiano, ei voi muistaa kumpi. Kuvan lähde täällä.

Chileläisessä keittiössä käytetään yllättävän vähän tulisia mausteita, maanosan huomioiden. Meksikolaiset ystävämme ovatkin tästä aika harmissaan, enkä yhtään ihmettele. Hämmästyneellä äänellä lausuttu ”No hay chili en Chile!” onkin usein kuultu huudahdus. (Suom. Chilessä ei ole Chiliä!)

No niinpä. Herkullisten ruokien metsästys jatkukoon, lupaan raportoida kun jotakin erityisen maukasta osuu kohdalle. ;)

p.s. niin, ja chileläiset viinit. Pitääkö niitä edes mainita?

Feliz año nuevo! (Ja mistä huutomerkin saa ylösalaisin?)

Hola!

Olen parhaillaan Santiago de Chilessa, Chilen pääkaupungissa. Saavuimme tänne eilen tänne sopivasti uuden vuoden viettoon. Aikomuksenamme on viettää tässä maassa seuraava kuukausi, sillä mieheni on täällä vaihdossa tammikuun ajan.

Vaikka soul kitchen ei ole reissublogi, saa se nyt luvan olla sitä seuraavan kuukauden ajan. Oma tupa, oma lupa vai miten se nyt menikään.. ;) Toki pyrin pitämään mielessä ne itseäni kiinnostavat asiat, jotka johtivat blogin aloittamiseen,  täälläkin. Siis ruoan. Ja estetiikan. Ja ruoan. Nam.

Lentomme kulki Helsingistä Madridin kautta Santiagoon. Jossakin atlantin yllä lennellessämme jäin pohtimaan matkantekoa. Sitä kahden tilan välissä olevaa välitilaa. Sitä, kun on jossain ja silti ei oikein missään. Jäin miettimään sitä, mikä tässä elämässä oikein on oleellista: matkanteko, määränpää –vai se mistä olet lähtenyt. Vastausta etsitään yhä.

Santiago vaikuttaa mukavalta kaupungilta, ja chileläiset ovat avuliasta väkeä (ihan erilaisia kuin hei-en-mä-sua-mun-asiakkaaksi-valinnut –espanjalaiset). Kiitos espanjalaisen tehokkuuden matkatavaramme jäivät Madridiin, ja onhan se ihan ymmärrettävää. Ettei melkein neljän tunnin vaihtoaika voi mitenkään riittää kahden laukun siirtämiseen, ei. Onneksi laukut luvattiin meille mañana. Toivotaan parasta!

Saavuimme Santiagoon uudenvuoden aatton aamuna. Vietimme ensimmäisen päivän kaupungilla yöpukuja ym. Madridiin jääneiden tilalle metsästäen ja kaupungilla kierrellen. Uudenvuodenaaton ateria tuli syötyä Perulaisessa ravintolassa, sillä juhlan takia kaikki muut paitsi Perulaiset ja Kiinalaiset ravintolat tuntuivat olevan kiinni.

Illalla matkaajat väsähtivät, mutta heräsimme vielä ennen puoltayötä katsomaan ilotulituksia, jotka olivat ihan mahtavat – paikallisen televisiotornin katolta ammuttiin toinen toistaan upeampia raketteja yli kahdenkymmenen minuutin ajan, ihmisiä oli joka puolella ja ilmassa markkinahumun tuntua.

Siispä, iloista uutta vuotta kaikille täältä Chilesta!

 (Kuvien lähteet: 1, 2, 3, 4)