lauantai 30. huhtikuuta 2011

Viineistä ja vähän muustakin

Alkuvuoden Etelä-Amerikan matkaan on hyvä palata vähitellen. Silloin tulee samalla muisteltua, ja etenkin makusteltua sitä, mitä matkalla tulikaan puuhanneeksi.

Kävimme Chilen lisäksi Argentiinan puolella, Medozan maakunnassa. Paikka sijaitsee noin kahdeksan tunnin bussimatkan päässä Santiagosta, Andien toisella puolella. Andien ylittäminen bussilla oli veikeää puuhaa, mutta Chilen ja Argentiinan välisellä rajalla oli ihmeellisen tiukka meininki. Bussimatka saattoi rajanylityksen takia venyä useita tunteja.



Mutta mennäänhän siihen olennaiseen, eli viineihin. ;) Medoza on Argentiinan viinimaakunta, ja alueen turismi on melko viinivetoista. Tosin alueen suurin kaupunki, myös Medoza nimeltään, oli oikein viehättävä pienehkö kaupunki, johon tutustumista voin suositella kaikille siellä suunnalla heiluville.



Kävimme "bikes and wines" -kiertueella. Käytännössä se tarkoitti sitä, että matkasimme paikallisbussilla kaupungista kauas taajamaan, vuokrasimme pyörät viinipyöräilyyn erikoistuneelta firmalta - ja ei kun maistelemaan.



Fillaroimme yhteensä neljälle viinitilalle joilla meille tarjottiin tutustumiskierros ja viinimaistiaisia. Yhdellä tilalla tuli lounastettuakin.

Oli kiehtovaa nähdä silmänkantamattomiin viiniköynnöksiä, laskeutua viileisiin viinikellareihin ja maistella täyteläisiä viinejä. Mendozassa on melko lämmin ympäri vuoden, ja alueen ykkösrypäle on Malbec - joka muuten on ollut oma suosikkirypäleeni punaviineissä jo pitkään. Malbec on täyteläinen rypäle, joka tarvitsee paljon aurinkoa - pitkän kypsymisprosessin takia mendozalaiset viinit ovatkin usein muita hieman alkoholipitoisempia.








(...sitten rapsuteltiin vähän viinitilojen vahtikoiria...)






Lopuksi vielä viinivinkki:

Kaikki tilat joilla kävimme toimittivat joko paikallisesti, amerikkaan tai harvoihin euroopan maihin - yksikään ei suomeen. Alueella sijaitsee kuitenkin myös Trapichen viinitila, joka harmikseni oli juuri fillarointipäivänämme kiinni. Trapichen sauvignon blanc -valkoviini nimittäin on jo pidempään ollut yksi suosikkivalkkareistani. Erinomainen esimerkiksi risottoviininä -testattu on. Eikä hintakaan ole yhtään hullumpi. Linkki alkon sivuille tässä.

Niin, ja erinomaista vappua!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

se aika vuodesta




Se aika vuodesta on taas täällä. Mämmi- ja munarikasta pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

hiusevoluutio

Kuontalossani on tapahtunut kevään mittaan kummia. Ei nyt ehkä ihan niin kummia kuin joskus kokeellisimpina vuosina, mutta... no kummia kumminkin.

Todistusaineisto:

Tammikuu 2011



Maaliskuu 2011



Huhtikuu 2011


(jjjjjäätäviä kuvia, mutta keskitytään nyt siihen tukkaan)

Vuosituhannen karsein juurikasvu vaihtui kuin vaivihkaa tuollaiseksi, hmm.. saako hiuksista käyttää termiä murretun värinen? Ja otsis! Se teki comebackin.

Oodi luottokampaajalle: omani tietää mitä tarkoitan kun toivon tukastani "vähän kupariin taittavaa mut ei sillee selkeesti". Toisin kuin ystäväni kampaaja, jolle esitetty vastaavanlainen pyyntö toi kuulemma lopputuloksena blondin jossa on muutama kirkuvanpunainen palkkiraita. Et sillai.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Uunipastan ihmeellinen maailma

Pyrin syömään viikot melko spartalaista kuria noudattaen. Olen esimerkiksi siirtynyt syömään viikolla lähinnä kasvisruokaa. Lisäksi jätän jälkkärit, vaalean leivän sun muut suosiolla viikonlopulle. Mutta viikonloppuisin, silloin ei tarvitse mennä niin justiinsa. Viikonloppuna voikin valmistaa esimerkiksi salamiuunipastaa neljällä juustolla. Neljällä. Mutta voi hyvänen aika, on se hyvää.

Saimme tuokio sitten anopiltani lahjaksi Gino D'Acampon keittokirjan Fantastico! - Modernia italialaista ruokaa, joka on näemmä saanut vuonna 2008 vuoden italialaisen ruoan keittokirjan World Gourmand -palkinnon. Kirja onkin puolillaan mitä herkullisimpia reseptejä, joista monia tulen varmasti vielä kokeilemaan. Myös sunnuntain uunipastan ohje oli kirjan ohjeesta mukailtu.



Pennette al forno eli uunipastaa juusto-salamikastikkeessa 
(ohje mukailtu Gino D'Acampon reseptistä)

Annoksesta tulee iso lasagnevuoallinen pastaa eli 4-6 hengen annos

Ainekset:
500g penne rigate -pastaa
(suolaa)
80g voita
150-200g tuorejuustoa
100g homejuustoa (itse käytin Auraa)
100g mozzarellaraastetta
n. 1dl huoneenlämpöistä kevyt- tai täysmaitoa
150g italialaista salamia kuutioituna
n. 3-5 rkl hienonnettua, tuoretta basilikaa (alkup. ohjeessa silopersilja)
n. 70g vastaraastettua parmesaanijuustoa
mustapippuria
(+ halutessasi suolaa)

Valmistus:
1. Keitä pasta kiehuvassa, runsaassa vedessä suolan kanssa isossa kattilassa lähes kypsäksi. Älä kypsennä liikaa, sillä kypsyminen jatkuu pastan mennessä uuniin.
2. Valuta pasta ja kumoa se takaisin kattilaan. Sekoita huolellisesti pastan joukkoon kaikki juustot, parmesania lukuun ottamatta.
3. Lisää maito seokseen vähitellen sekoittaen seosta samalla
4. Hämmennä seosta miedolla lämmöllä kunnes juustot ovat sulaneet ja seos sakean kermaista.
5. Lisää seokseen salami, mustapippuria, hienonnettu basilika ja tarvittaessa suolaa.
6. Lämmitä uuni 175c asteeseen
7. Lusikoi seos suureen uunivuokaan (esim. 35x20cm), ripottele pinnalle parmesaani ja paista uunin keskiosassa n. 15-20 min kunnes pinta on rapsakka ja kullanruskea.
8. Tarjoile heti

HUOM! Ruokaan voi käyttää lempparijuustoja maun mukaan. Ruoan kanssa voi kokeilla esimerkiksi erilaisia homejuustoja, cheddar-raastetta mozzarellan sijaan jne.


Perheen pahin juustonarkki haistoi raaka-aineet ja istui kärsimättömänä pöydän vieressä kun vuoka tuotiin uunista... :)

Ruoasta tuli tuhtia ja ihanaa, ja jäi sitä ylikin. Taidan siis luistaa spartailaisesta maanantaista hieman ja hilpaista keittiön puolelle luksusmaanantailounaalle. ;)

perjantai 8. huhtikuuta 2011

kuumaa kamaa|kuumaa kanaa

Torstai on aina ihan paras hesaripäivä, sillä se on ruokatorstaipäivä! Eilisessä hesarissa oli juttu hot wingseistä.



Kuopiossa hot wingsejä saa Bierstubesta. Jos olet kuopiossa tai aikeissa piipahtaa, suosittelen lämpimästi Bierstubessa käväisemistä! Paikka on ulkoa jokseenkin luotaantyöntävän räkälän oloinen, mutta sisällä on viehättävä mini-Saksa, josta saa jos jonkinmoista juomaa, naposteltavaa - ja oi voi, niitä hot wingsejä. Olen ymmärtänyt, että paikka tilaa hot wings -kastikkeensa tampereelta, samaisilta hesarin jutussakin mainituilta SiipiWeikoilta. Ja täytyy myöntää että tampesterilaiset ovat ihan oikeassa siipivillityksessään - ne nimittäin ovat ihan järkyttävän hyviä. Ja kyllä, niihin myös jää koukkuun.

Rohkeat (ja kärsivälliset) voivat myös kokeilla hesarin jutun ohessa ollutta reseptiä:

Tampesterin tuliset siivet (2 annosta)

1 kg raakoja, maustamattomia kanansiipiä
2 dl Texas Pete Hot Sauce -kastiketta tai Frank's Red Hot Wings -kastiketta
rypsiöljyä
0,7 dl juoksevaa margariinia
selleriä
porkkanoita
2 dl kermaviiliä
sinihomejuustodippi
 
1. Sekoita sinihomejuustodippi kermaviilin sekaan ja laita dippi jääkaappiin vetäytymään.
2. Asettele kanansiivet uuninpellille erilleen toisistaan. Valele ne rypsiöljyllä ja kypsennä 225-asteisessa uunissa 25 minuuttia, kunnes ne ovat hieman kutistuneita ja ruskistuneita.
3. Sekoita margariini ja siipikastike keskenään. Jos kastike on liian tulista, lisää margariinia, kunnes maku on sopiva.
4. Leikkaa porkkanat ja sellerit suikaleiksi. Nosta vetäytynyt sinihomejuustodippi pöydälle. Asettele porkkana- ja sellerisuikaleet lautasten reunoille, paistetut kanansiivet keskelle ja kaada siipikastiketta päälle 
(ohje HS.fi)

Itse taidan kokeilla wingsejä omassa keittiössä viimeistään siinä vaiheessa kun, ööö.. Bierstube on kiinni. Tai asun vähän kauempana siipiä tarjoilevasta keitaasta (tällä hetkellä kotiovelta siipien luokse kävelee noin viisi minuuttia).

 (kuvan lähde täällä)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

konnichiwa!

Eilen vaatekaapissani toisensa kohtasivat suomalainen opiskelijanaikkonen ja japanilainen koulutyttö.

Kukkamekko hites (Chile), pitsipaita päällä Japanista, villatakki ja saappaat secondhand

Olimme elokuussa Japanissa häämatkalla, ja toin sieltä mukanani hauskan pienen pitsitopin, jollaisia näkyi siellä katukuvassa paljon. Maksimekkojen lisäksi. Jälkimmäisiä vielä enemmän, truth to be told.

Itseasiassa koko asuni voisi olla sikäläisen koulutytön asu, ainakin jos saappaat vaihtaisi polvisukkiin... mutta taitaa tuosta yleisestä habituksesta jotain muutakin vähän uupua. :D Pituus, se sentään on kohdallaan!

(ylipolvensaappaat olivat muuten lahja muuan huipputyypiltä, niiden tarinakin löytyy klikkaamalla tästä)

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Santiago state of mind

Chilesta kotiutumisen jälkeen kamerani on ollut talviunilla (ja samaa voitaneen sanoa myös kameran omistajasta), joten samalla blogikin on hiljentynyt. Nyt kameran hihna ei tunnu enää liian raskaalta harteilla, joten mikäpä olisikaan parempi piristys keväisen räntäsateen keskelle kuin valokuvia kesäisestä Chilesta.

Etelä-Amerikassa oli keskikesä tammikuussa, kun siellä olimme. Santiagossa oli aivan täydellinen kesäsää, tarpeeksi lämmin - muttei liian. Vähän niinkuin suomen kesä parhaimmillaan saattaa olla.

Santiago oli lämminhenkinen kaupunki, ja sen asukkaat ovat käsittämättömän ystävällisiä ja avuliaita. Puhuin lähes koko reissun ajan espanjaa asioidessani kaupungilla, ja sikäläiset jaksoivat kärsivällisesti kuunnella puutteellista hablaamistani ja arvailivat (yleensä onnistuneesti) mitä yritin sanoa.

Varsinaisia turistinähtävyyksiä olikin vähän, mutta kaupunki, sen tunnelma, graffititaide, kulttuuri ja urbaanit puistot houkuttelivat väkeä puoleensa. Sai sieltä aika hyvää ruokaakin. ;)

Seuraa siis Santiagofiilistelyä.
















 Oijoih.

Kävimme myös esimerkiksi Argentiinan puolella Mendozan viinialueilla, mutta juttua niistä sitten erikseen.
(sattuuko kukaan muuten tietämään, että mistäköhän lähtien bloggerin kuvaohjelma on alkanut kiertämään pystykuvia vaakatasoon? kiva juttu joo. murr.)