Empanadas, completos y italianos

Olemme asettuneet tällä viikolla majapaikkaamme, joka ei ole mikään ihan matalin. 15 –kerroksisen talon katolta löytyy mm. uima-allas, kuntosali ja sauna. Sijainti on sopivasti ydinkeskustan reunamilla, eli melko hyvien yhteyksien päässä.

Olemme ehtineet todeta, että Chileläiset ovat ystävällistä ja avuliasta porukkaa. Muista latinoista voidaankin olla montaa mieltä.. (vaihdossa lisäksemme on joitakin kymmeniä latinoja,lähinnä meksikolaisia tai brasilialaisia, ja yksi suomalainen.. :D)

Joka puolella on kulkukoiria. Olin pari ensimmäistä päivää ihan kauhuissani, sillä mielestäni kulkukoirat ja –kissat ovat suuri vääryys ihan kaikkialla. Sitten aloin katsella koiria tarkemmin; puhdasrotuisia (tai ainakin melkein), hyväkuntoisia, ja usein jopa hieman pulskeanpuoleisia! Osalla on yllään panta tai valjaat. Autoilijat myös väistävät tai tööttäävät, en ole vielä nähnyt autoilijaa joka yrittäisi vahingoittaa kadulla tallustelevaa koiraa. Mokomat loikoilevat puistoissa kaikki päivät. Ilmeisesti enemmistöllä on jokin paikka jossa käydä murkinoimassa ja pesulla. Mieheni näki jopa yhden koiran joka nukkui jalkakäytävällä, ja jonka viereen oli jätetty kasa koiranmurkinaa! En siis ole enää jaksanut olla kovin pahoillani katukoirien puolesta, vaikka yhä ajattelenkin että jokaisella koiralla pitäisi olla koti.

Empanadas (kuva täältä)

Chileläinen ruoka ei ole kovin ihmeellistä. Pääosin ruokalajit ovat tuttuja muistakin latinalaisen amerikan maista. Yleisimpiä chileläisiä ruokia, joita olemme ehtineet maistaa, ovat empanadat sekä completot ja italianot. Empanadat ovat suurehkoja pasteijoita, joiden sisällä voi olla esimerkiksi jauhelihaa, kananmunaa, juustoa, oliiveja jne. Niitä myydään lähestulkoon jokaisessa kaupassa ja kojussa. Chileläiset (tai ainakin Santiagolaiset) ovat ilmeisesti hodarikansaa. Completot ja Italianot ovatkin hot dogeja, joihin on lätkäisty päälle jos jonkinmoista täytettä (avokadoa, salsaa, majoneesia…).

Completo tai italiano, ei voi muistaa kumpi. Kuvan lähde täällä.

Chileläisessä keittiössä käytetään yllättävän vähän tulisia mausteita, maanosan huomioiden. Meksikolaiset ystävämme ovatkin tästä aika harmissaan, enkä yhtään ihmettele. Hämmästyneellä äänellä lausuttu ”No hay chili en Chile!” onkin usein kuultu huudahdus. (Suom. Chilessä ei ole Chiliä!)

No niinpä. Herkullisten ruokien metsästys jatkukoon, lupaan raportoida kun jotakin erityisen maukasta osuu kohdalle. ;)

p.s. niin, ja chileläiset viinit. Pitääkö niitä edes mainita?

Feliz año nuevo! (Ja mistä huutomerkin saa ylösalaisin?)

Hola!

Olen parhaillaan Santiago de Chilessa, Chilen pääkaupungissa. Saavuimme tänne eilen tänne sopivasti uuden vuoden viettoon. Aikomuksenamme on viettää tässä maassa seuraava kuukausi, sillä mieheni on täällä vaihdossa tammikuun ajan.

Vaikka soul kitchen ei ole reissublogi, saa se nyt luvan olla sitä seuraavan kuukauden ajan. Oma tupa, oma lupa vai miten se nyt menikään.. ;) Toki pyrin pitämään mielessä ne itseäni kiinnostavat asiat, jotka johtivat blogin aloittamiseen,  täälläkin. Siis ruoan. Ja estetiikan. Ja ruoan. Nam.

Lentomme kulki Helsingistä Madridin kautta Santiagoon. Jossakin atlantin yllä lennellessämme jäin pohtimaan matkantekoa. Sitä kahden tilan välissä olevaa välitilaa. Sitä, kun on jossain ja silti ei oikein missään. Jäin miettimään sitä, mikä tässä elämässä oikein on oleellista: matkanteko, määränpää –vai se mistä olet lähtenyt. Vastausta etsitään yhä.

Santiago vaikuttaa mukavalta kaupungilta, ja chileläiset ovat avuliasta väkeä (ihan erilaisia kuin hei-en-mä-sua-mun-asiakkaaksi-valinnut –espanjalaiset). Kiitos espanjalaisen tehokkuuden matkatavaramme jäivät Madridiin, ja onhan se ihan ymmärrettävää. Ettei melkein neljän tunnin vaihtoaika voi mitenkään riittää kahden laukun siirtämiseen, ei. Onneksi laukut luvattiin meille mañana. Toivotaan parasta!

Saavuimme Santiagoon uudenvuoden aatton aamuna. Vietimme ensimmäisen päivän kaupungilla yöpukuja ym. Madridiin jääneiden tilalle metsästäen ja kaupungilla kierrellen. Uudenvuodenaaton ateria tuli syötyä Perulaisessa ravintolassa, sillä juhlan takia kaikki muut paitsi Perulaiset ja Kiinalaiset ravintolat tuntuivat olevan kiinni.

Illalla matkaajat väsähtivät, mutta heräsimme vielä ennen puoltayötä katsomaan ilotulituksia, jotka olivat ihan mahtavat – paikallisen televisiotornin katolta ammuttiin toinen toistaan upeampia raketteja yli kahdenkymmenen minuutin ajan, ihmisiä oli joka puolella ja ilmassa markkinahumun tuntua.

Siispä, iloista uutta vuotta kaikille täältä Chilesta!

 (Kuvien lähteet: 1, 2, 3, 4)